Eurokangas on selvinnyt 75-vuotisen historiansa aikana ylä- ja alamäistä muuttumalla tarvittaessa, mutta luottamalla konseptiinsa

Eurokankaan pääkonttorilla Orimattilan Pennalassa on esillä kuvat perheyhtiön johtajista kolmessa sukupolvessa sekä keskusvarastolla työskentelevästä henkilöstöstä. Osa heistä on talossa jo kolmatta vuosikymmentä.

Kuviin kiteytyy Eurokankaan käänteet ja tapa ajatella: Menestystä ei voi saada ilman hyvää henkilökuntaa.

Yrityksen perustivat Saimi ja Veikko Heinonen vuonna 1945 Lahden torin kupeeseen. Kaupan nimi oli Torintaus.

Myöhemmin yrityksen ottivat hoitaakseen pariskunnan tytär Kaija Ward miehensä Carl-Johanin kanssa.

Nyt johdossa on Daniel Ward, jonka tausta on pankkiiriliikkeessä sijoitusanalyytikkona.

Vuonna 2020 Eurokangas täytti 75 vuotta, ja yritys on kasvanut 35 miljoonan euron liikevaihtoa tekeväksi ja noin 400 työntekijää työllistäväksi konserniksi. Matkaan mahtuu nousuja ja laskuja, läheltä piti -tilanteita ja menestystä.

– Olen hoitanut yritystä kuin perhettä. Vähän niin kuin lasten kasvatuksessakin, täytyy rakastaa ja asettaa rajat, Kaija Ward kertoo.

Kauppa vie mukanaan

Torintaus menestyi, sillä sotien jälkeen kaikesta oli pula. Näin ollen se, mitä sisään tuli, myytiin.

Yritys kasvoi ja muuttui Sekunda ja Pala -nimiseksi sen jälkeen, kun joku asiakas oli Kaijan isälle tokaissut, että tämä myi ”vain sekundaa ja palaa”. Yritys oli uudistunut sen ajan hengen mukaisesti ja kilpaili hinnoilla.

Kaija Ward tuli mukaan perheyritykseen Sekunda ja Palan aikaan. Vuonna 1971 kauppakorkeakoulusta valmistunut ekonomi nimitettiin apulaisjohtajaksi.

– Jatkamisesta aina puhuttiin kotona. Oli selvää, että sisaruksiani ei kiinnostanut. Itsekin haaveilin opettajan ja hammaslääkärin urasta. Opiskelin vuoden yliopistossa kieliä, mutta en innostunut niistä. Kun olin ikäni ollut kaupan asioiden kanssa tekemisissä, se kiinnosti, Ward kertoo.

Eurooppalainen vai halpis kotimainen

Yrityksen nimi muuttui Superkankaaksi 1980-luvulla, mutta vuosikymmen oli vaikea. Saimi Heinonen kuoli vuonna 1982, joka oli perheelle shokki. Sukupolvenvaihdoksesta oli puhuttu, mutta sen järjestelyt olivat jääneet. Sisarukset halusivat myydä yrityksen ja saada oman osansa. Perhesuhteiden takia tilanne oli ongelmallinen. Lopulta Veikko Heinonen myi velkaantuneen yrityksen Kaijalle ja Carl-Johanille.

– Sinänsä kauppa oli huono ja velkojia paljon. Mutta meillä oli hyvää henkilökuntaa ja myymälöitä sekä visio uuden ajan kangaskaupasta, Ward sanoo.

Eurokangas perustettiin omana yhtiönään Superkankaan rinnalle vuonna 1991. Nimen oli tarkoitus korostaa eurooppalaisuutta. Carl-Johan oli kova urheilumies ja seurasi tiiviisti Eurosport-kanavaa. Yritysilmekin mukaili urheilukanavan logoa.

Valitettavasti Suomessa eurooppalaisuus sekoitettiin Euro-valuuttaan.

– Brändi on tunnettu, mutta nimi saatetaan yhdistää Markantalo-tyyppiseen halpa hinta -ajatteluun, vaikka meillä on 100 000 erilaista kangasta Linnan juhlien pukujen kankaista euron metritavaraan, Daniel Ward kertoo.

Täyden valikoiman ja palvelun talo oli Wardien visio, joka on kantanut tähän päivään, läpi lamojen ja koettelemusten.

Suuri oivallus

1990-luvun lama oli erikoiskaupalle kova, mutta Eurokangas selvisi siitä voittajana. Kuluttajat säästivät ostamalla kankaat ja tekemällä vaatteita itse.

Eurokangas toimi myös toisin kuin moni muu. Kun muut irtisanoivat, Eurokangas palkkasi. Wardit uskoivat asiakaspalveluun.

– Tätä oli vaikea saada läpi henkilökunnalle, varsinkin pääkaupunkiseudulla. He ajattelivat, että asiakas haluaa mieluummin katsella rauhassa itse. Mutta ei kukaan siitä loukkaannu, jos kysyy, voiko olla avuksi, Kaija Ward sanoo.

Hän nimeää suurimmaksi oivalluksekseen urallaan Eurokankaan konseptin.

Toinen oivallus on työntekijöiden kirjo.

– Olen palkannut 59-vuotiaan työntekijän, mitä ihmeteltiin kovasti. Eri-ikäiset myyjät ovat rikkaus ja se pätee tänäkin päivänä, Ward sanoo.

Kansainvälistymispyrkimyksiä

Samainen vuosikymmen oli monella tavalla menestyksekäs. Kaija Ward valittiin Lahden Vuoden Yrittäjäksi vuonna 1996 ja kaksi kertaa Euroopan menestyneimmäksi naisyrittäjäksi.

– Ei palkintojen takia työtä tehdä, mutta kyllä ne piristävät, hän kommentoi tunnustuksiaan.

Kääntöpuolena perhettä koetteli myös yrittäjäpariskunnan sairastuminen syöpiin samaan aikaan.

Kaija Ward sai ensin kilpirauhassyövän ja myöhemmin keuhkosyövän, vaikka hän ei ole tupakoitsija. Carl-Johan sairastui eturauhassyöpään. Onneksi molempien syövät löytyivät aikaisessa vaiheessa ja hoidot tehosivat. He olivat nopeasti takaisin työssä.

– Yrittäjänä täytyy tsempata, eikä työntekijöitä voi huolestuttaa puhumalla omista murheistaan. Yrittäjällä on aina huolehtimista, varsinkin kun on paljon henkilökuntaa. Kun meitä oli kaksi, puhuimme asiat kotona. Töissä ei ruikutettu, Kaija Ward sanoo.

Samalle vuosikymmenelle mahtuu vielä kansainvälistymispyrkimykset Ruotsiin ja Viroon. Niihin eivät kuitenkaan voimavarat riittäneet. Myös toimintakulttuurit olivat erilaiset.

Murrosvaiheessa

Viimeisin sukupolven vaihdos näkyy toimintatavan murroksena siinä, että keskijohtoa on palkattu lisää. Johtamistapa on näin läpinäkyvämpää ja tiedonkulku avoimempaa kuin jos johdossa olisi omistajapariskunta. Teknologian kehityksen myötä myös tiedolla johtaminen on edennyt harppauksin.

Toimintatapojen muutos on vaatinut totuttelua puolin ja toisin.

– Murrosvaihe on lopuillaan ja vielä on vaikea sanoa, vaatiiko tavat vielä muutoksia. Ero johtamistyylien välillä näkyy henkilöstölle varmasti siinä, että Kaija tunsi kaikki. Nyt välissä on henkilöstöjohtaja ja muuta johtoporrasta, eli minulla on henkilökuntaan enemmän etäisyyttä, Daniel Ward sanoo.

– Nykyään yritys ei ole enää yhtä paljon yhdestä ihmisestä kiinni. Tämä pyörisi ilman minuakin, hän jatkaa.

Omaan tarinaan voi vaikuttaa

Daniel ja isosiskonsa ovat olleet yrityksen osakkaita nuoresta pitäen. Sisko on irtaantunut yrityksestä. Danielkaan ei halunnut suoraan ”äiskälle” töihin. Daniel Ward liittyi perheyritykseen jo vuonna 2004.

– Jossain vaiheessa tuli tunne, että pitäähän tämä yrityselämä nyt kokeilla. Osakeanalyytikkona on julkisen tiedon varassa, jonka pohjalta kokoaa tarinan, johon ei voi itse vaikuttaa. Tässä pääsee vaikuttamaan ihan kaikkeen.

Daniel Ward kiittelee, että äiti on viisaasti antanut liekaa ja ottaa vastuuta, jotta toiminnasta on saanut tehdä oman näköistä.

Viimeiset 16 vuotta äiti ja poika ovat tehneet työtä rinta rinnan. Vasta koronavuotena Kaija on ottanut etäisyyttä terveyssyistä työpaikkaan.

– Olemme sopineet, että Kaija hoitaa, mitä haluaa ja me muut teemme loput, Daniel Ward sanoo.

Sijoitustausta tukee nykyistä tehtävää, vaikka maailmat ovat erilaisia. Kannattavuus ja taserakenteet tulisi kaikkien yrittäjien ymmärtää.

– Me olemme toimineet 75 vuotta. Emme olisi tässä, jos kannattavuutta ei ymmärrä, Ward sanoo.

Juttu on lyhennetty versio YrittäjäPlus -lehden numerossa 06/2020 ilmestyneestä Menestystarina-jutusta.

Elina Hakola

elina.hakola (at) yrittajat.fi