10.1.2019 klo 06:12
Uutinen

Lapin Yrittäjiin kuuluvan perheyrityksen sukupolvenvaihdos saatiin tehtyä juuri ennen kuin perheen isä menehtyi äkillisesti – ”Välillä tulee mieleen, että mitähän isä tässä tilanteessa tekisi”

Parikymppisenä ravintola-alan yrittäjäksi ryhtyneen Veli-Matti Kilpimaan suunnitelmiin ei kuulunut perheyrityksen jatkaminen saati aktiivisuus yrittäjäjärjestössä. Otettuaan vetovastuun perheyrityksen toiminnasta juuri ennen isänsä kuolemaa ja oltuaan mukana perustamassa ensimmäistä Lapin Nuorten Yrittäjien työryhmää, näkemys yrittäjäjärjestöstä ja yrittäjyydestä kuitenkin muuttui.

Vuonna 2006 keminmaalainen yrittäjä Veli-Matti Kilpimaa teki ratkaisevan päätöksen: hän tarttuisi vanhempiensa perustaman perheyrityksen, Kilpimaa Oy:n ohjaksiin ja hellittäisi oman ravintolabisneksensä ruorista. Kilpimaan perustamat ravintolat, joihin lukeutui muun muassa yksi Kemin ensimmäisistä makasiiniravintoloista, pyörivät niin mukavasti, että hänelle jäi aikaa perehtyä perheyrityksen tilanteeseen.

– Takana oli ollut vaikeitakin vuosia, mutta nyt kun ravintolatoiminta oli saatu hyvään pisteeseen ja ravintolapäälliköt ottivat siitä täyden vetovastuun, minulle vapautui aikaa. Vanhempieni kanssa aloimme heti valmistella sukupolvenvaihdosta, perheyrityksen nykyinen toimitusjohtaja Veli-Matti taustoittaa.

Siinä missä Kilpimaan vanhemmat olivat aina olleet aktiivisia yrittäjäjärjestön ja oman alueyhdistyksensä toiminnassa, ei parikymppisenä nuorukaisena yrityskentälle loikannut Veli-Matti ollut koskaan ollut liiemmin kiinnostunut yrittäjäjärjestöstä. Kielteiseen asenteeseen oli kaksi pääasiallista syytä.

– Siihen aikaan kun minä ryhdyin yrittäjäksi, en kokenut että yrittäjäjärjestö ajaisi minun asiaani, enkä ymmärtänyt, että on tärkeää verkostoitua eri-ikäisten ja eri aloja edustavien yrittäjien kanssa. Tiesin, että sieltä voisi saada jonkinlaista lainsäädännöllistä apua ja alennusta laivaristeilyistä, mutten kokenut yrittäjäjärjestöä omakseni. Siellä tuntui olevan vain setiä ja tätejä, Veli-Matti naurahtaa.

Nyt asiat ovat toisin. Toisin sanoen: monella tapaa paremmin.

– Nuoret ovat tulleet mukaan toimintaan vanhempien konkareiden rinnalle ja verkostot ovat kehittyneet. On tärkeää, että mukana on kaikenikäisiä yrittäjiä, koska kaikki voivat oppia toisiltaan, sanoo Veli-Matti, joka oli myöhemmin perustamassa myös ensimmäistä Lapin Nuorten Yrittäjien työryhmää Rovaniemelle.

Sparraajina yrittäjäjärjestö, äiti ja isä

Ensi vuonna 40 vuotta täyttävän perheyrityksen kohdalla yrityskauppojenteko ja sukupolvenvaihdos ajoittuivat monella tapaa kriittiseen hetkeen. Se oli nyt tai ei koskaan -hetki.

– Vanhemmat lähestyivät jo eläkeikää ja he olivat miettineet perheyrityksen lopettamista useiden vuosien ajan. Teollisuudessa ja asiakkaiden ostokäytänteissä oli tapahtunut suuria muutoksia ja sen myötä myös kilpailu LVI-alalla oli kasvanut, Veli-Matti taustoittaa.

Maa yritystoiminnan jalkojen alla alkoi tuntua yhä hatarammalta ja vaihtoehtoja jäi jäljelle kaksi: joko pitäisi lopettaa koko toiminta tai muuttaa suuntaa. Vetovastuun ottivat Veli-Matti ja hänen siskonsa, jotka pyörittävät yritystä tänäkin päivänä. Suunnanmuutoksesta tuli paitsi kuvaannollinen, myös kirjaimellinen.

– Tiesimme, että Rovaniemen, Kemi-Tornion ja Oulun alueen yrityskenttien asiat kulkevat ihan eri sykleissä. Vuonna 2008 iskenyt talouskriisi pakotti meidät etsimään paikkaa kauempaa. Siskoni Sonja oli jo Oulussa ja minä päädyin Rovaniemelle. Täällä olemme toimineet siitä lähtien, Kilpimaa kertoo.

Yrityskauppojen ja sukupolvenvaihdoksen kohdalla kultaakin kalliimpia neuvoja Kilpimaan sisarukset saivat Suomen Yrittäjien neuvontapalvelusta. Sitäkin arvokkaampaa oli kuitenkin isän ja äidin antama sparraus.

– Isä, äiti ja yrittäjäystävät olivat tärkein tuki läpi koko siirtymävaiheen, Veli-Matti mainitsee.

Yrityksen taloudesta ja hallintopuolesta vastannut äiti on jäänyt nyt onnellisesti eläkkeellä. Veli-Matin isä puolestaan menehtyi äkillisesti vuonna 2012, vain hetki yrityskauppojen ja eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

– Emme olleet osanneet varautua isän äkilliseen pois menoon ollenkaan. Se oli järkytys meille kaikille. Oli kuitenkin onni, että yrityskaupat saatiin tehtyä ajoissa ja että yrityksen kapula oli jo meidän käsissämme. Joskus kyllä mietin, että mitähän se isä tässä tilanteessa tekisi, Veli-Matti sanoo.


Lapin Yrittäjiin kuuluvan Kilpimaa Oy:n toimitusjohtaja Veli-Matti Kilpimaa haluaa rohkaista niin perheyritysten omistajia, heidän jälkikasvuaan kuin yrittäjäjärjestöä käymään aktiivista vuoropuhelua sukupolvenvaihdosten ja nuorten yrittäjien osallistamisen edistämiseksi. – Riippumatta siitä, mille alalle nuori päätyy opiskelemaan, yrittäjyydestä täytyisi puhua perheyritystä pyörittävän perheen sisällä koko ajan. Jos siitä ei puhua, asia voi tulla ajankohtaiseksi myöhemmin ja ihan yllättäen, hän tietää.

Perheyrityksessä yrittäjyydestä täytyy puhua

Veli-Matin kohdalla perheyrityksen jatkamisesta ja yrityskauppojen tekemisestä oli tullut varteen otettava vaihtoehto vasta myöhemmällä iällä. Ajatus oli kytenyt takaraivossa aina, olihan hän ollut vahvasti kiinni LVI-alalla toimivan perheyrityksen arjessa nuoresta pitäen niin kesätöiden kuin työharjoittelun muodossa.

Sisäsyntyinen yrittämisenhalu ja tekemisenpalo johdattivat kuitenkin toiseen suuntaan. Intoa, tarmoa ja taitoa uhkuva nuori mies teki nopean ratkaisun uran luomisesta ravintola-alalla. Jälkikäteen ajateltuna jotain olisi voinut kuitenkin ajatella toisin, tai ainakin aiemmin.

– Päätös perheyrityksen jatkamisesta olisi pitänyt tehdä paljon aikaisemmin. Mutta ei parikymppinen pysty yksin sellaista päättämään. Se olisi vaatinut aktiivisempaa keskustelua asiasta perheen sisällä ihan nuoresta pitäen. Yrittäjyyden mahdollisuus täytyy pitää aina vireillä ja siitä on puhuttava koko ajan, Veli-Matti tietää.

Sanotaan, että jälkiviisaus on paras viisaus. Vaikka parikymppinen Kilpimaa ei osannut aikanaan kaivata apua tai neuvoa yrittäjäjärjestöltä, jälkeenpäin ajatellen sellaiselle olisi saattanut olla tilausta.

– Yritystoimintani olisi varmasti hyötynyt yrittäjäjärjestön tuesta ja etenkin oman alan konkarien ja oman ikäluokan yrittäjien tarjoamasta avusta. Koska sellaisia verkostoja ei ollut, ei sellaisia osannut varsinaisesti kuitenkaan kaivata. Tänä päivänä tietäisin, että apua saa kun osaa pyytää, Veli-Matti pohtii.